Elämä näköjään voi olla välillä aikasta raastavaa näin yli kolmekymppisellekki..
Ensi kesänä olisi tarkoitus mennä naimisiin miehen kanssa joka on lasteni isä ja kumppanini jo reilu yhdeksän vuotta. Menneenä kesänä erosimme hetkeksi ja silloin tapasin tämän ihmisen joka edelleen sekoittaa sydämeni ihan täydellisesti..
Järki huutaa et mene naimisiin miehes kanssa, mutta sydän huutaa ihan muuta.. Mitä tässä ny sitte tekis? Eilen taas törmäsin tähän kesäiseen mieheen ja taivas löi taas tulta ja mun enkeli vei taas mun sydämen.. Neljä sanaa ja katse suoraan silmiin " mulla on ikävä sua" muuta ei tarvittu jälleen et mun sydän hyppää vieläki volttia.. Niin vaikeaa..
